keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Hullu. Kantapään kautta.


Avara luonto tarjoaa luontotuokion:

Nakertajaeläin

Kyseinen eläin on jo hieman kehittyneempi ravintoketjussa, melkein ihmisen tasolla. Sen latinankielinen nimi on Maximus Keijos Kreikkaes, arkikielessä Keijo. Keijoja esiintyy ympäri maailmaa nykyään ja lajin kantaisä on paikallistettu Itävaltaan, Wieniin. Pääasiallisena ravintona Keijo syö pizzaa, pizzaa ja silloin tällöin myös pizzaa. Riippuen vuodenajasta, joskus kysymykseen voi myös tulla valmiiksi grillattu kana ja erilaiset leivokset. Juomana tälle eläimelle maistuu appelsiinimehu ja täysmaito, ei mikään muu.

Keijon reviirinä on sen oma pesä, pesän lähiympäristö ja kylpyhuone. Keijo onkin varsin vilkas otus, sillä se kävelee kahdella eripariraajallaan vuorokaudesta toiseen ympäri reviiriään. Keijon ulkonäköä näillä reviirintarkastusmatkoilla voi kuvata kuin juoksuaikaa potevan koiran olemusta. Karvaisen kehon peittää vain ja ainoastaan vaipoilta muistuttavat bokserit ja jalassa on lajilleen tyypilliset sandaalit. Koska Keijo on melkein ihminen, on hänen vuorokausirytminsä lähestulkoon kuin normaalilla ihmisellä. Rytmi tosin poikkeaa hieman, sillä ennen 02.00 Keijon on mahdotonta saada unta, sillä tämän eläimen sisäinen kello toimii kuin ebolaa sairastavalla banaanikärpäsellä. Ilmeisesti lajille on tyypillistä, että jos ei saa unta, niin pitää kuluttaa loput energiat kävelemällä ympäri reviiriään, vaipoissa.

Tämän toivottavasti jonain päivänä sukupuuttoon kuolevan lajin ääntely on kuin kehitysvammaisten undulaattien pesästä. Ollessaan yksin, Keijo päästelee erilaisia äännähdyksiä, joista osa on sanoja ja osa vain ”eäääh”, ”njiiieh”, ”eeeesh” tyyppisiä, tavallisen ihmisen korvaan ns. ärsyttävän kuuloisia ääniä. Välillä kun Keijo oikein nauttii kaksi vuorokautta keittiön pöydällä lojunutta kananraatoaan, saattaa kuulua myös onnellisia ”mmmh” ja ”aijai” ääniä. Jos ei tunne Maximus Keijos Kreikkaes lajille ominaista viestintää, sen voi helposti sekoittaa kaksivuotiaan, paskat housussa hiekkalaatikolla istuvan lapsen ääntelyyn.

Keijot ovat myös hyvin tarkkoja hygieniastaan ja turkistaan. Sen vuoksi tälläkin hetkellä kylpyhuoneessa on kuusi melkein tyhjää purkkia Head & Shouldersia, kolme tyhjää purkkia sampoota, pari hammastahnatuubia, ja 15 purkkia erilaisia, en tiedä mitä eläinrasvoja. Silti tämä laji haisee vahvasti hielle, joten ilmeisesti kyseisellä luojan luomalla lajilla on kuitenkin oikein tyypillinen lajituoksu. Tuoksua voisi kuvata suomalaisella sotilaalla, joka on ollut viikon metsässä.

Ja tänään Keijo antoi minulle luvan, että saan taitella Keijon pizzaboksin roskikseen. Boksi on ollut keittiön pöydällä nyt kolmisen päivää. Eilen Keijo kysyi, josko voisin herätä 05.45 herättämään hänet, koska hän ei luota herätyskelloon. Kyseinen herätyskellohan sitten soi 08.00, kun Homo Keijo oli jo lähtenyt ja lukinnut ovensa. Ja jep, täälläkin on herätyskelloissa torkkuajastimet. Mehupurkkia ei voi rutistaa kasaan (näytin mallia), joten ne pitää Keijon mielestä laittaa kokonaisena roskikseen. Tulos: nyt seitsemän tyhjää mehupurkkia keittiössä. Keijo ei myöskään vie roskia, joten, niin.

Vittu mä asun ihan oikeasti hullun kanssa täällä.

2 kommenttia:

  1. hehe. aina ei mee nallekarkit tasan

    VastaaPoista
  2. Hehe. Aina ei mee nallikarkit tasan kämppislotossa.

    VastaaPoista