Kevättä kurkussa

”Kuu keskioluesta kesään, puolikuuta puistosta, vaihtareita vähäsen, paitahihaisistaan ei päivääkään.”

Tänne on tullut kevät aivan tosissaan. Puistot ja kahvilat ovat täyttyneet väestä, terasseille ei mahdu ja jäde tekee kauppansa. Viikko sitten satoi vielä yhtenä aamuna rännän sekaista vettä, niin kuin kaksi kuukautta on satanut. Sitten viime viikonloppuna tapahtui käänne, ja nyt tämä suurkaupunki lunastaa lupauksensa ”Wienin keväästä”. Nyt ei paljon kotona istuskella, sillä ulkona on uusi maailma.

Torstaina painelimme päivällä viettämään krapulaamme puistoon. Täällä saa baareista muovituopeissa on the go oluita, joten otimme sellaiset kavereiksemme ja suuntasimme paikalliseen koffariin. Siellä tuli vietettyä tunti jos toinenkin, kuunnellen musaa kännykästä ja nauttien auringosta. Koska kaikilla oli niin mukavaa, päätimme illalla suunnata yhdelle Euroopan suurimmista klubeista, ja ei siitä sen enempää. Perjantaina sitten raikkaana luennolle juomaan paikallista jaffaa ja sieltä takaisin aurinkoiseen keskustaan. Kaupungilla hynttyyt yhteen Rouva Suomalaisen kanssa ja aussibaariin syömään kenguruhampurilaista. Ja kyllä, kenguruita saa syödä, koiria ei. Aussibaarin terdeltä siirtyminen viereiseen kahvilaan, jossa smokkipukuiset tarjoilijat tarjoilivat cappucinot aurinkoiselle terassille. Ohhoh, oli aika hyvä fiilis ja tyhmät jutut, kiitos kauniin seuralaiseni.

Kahvittelun jälkeen otettiin kiinni muut vaihtarit yllätys yllätys puistossa ja kuunneltiin musaa. Siitä mäkkärin kautta todella loistavaan pikkupubiin, joka oli kuin wieniläinen olohuone. Siellä olutta ja hörähtelyä ja viimeisillä metroilla himaan. Eilen sitten t-paidassa pyörimistä kaupungilla ja puistokaljoja yhden Euroopan vanhimman linnan pihalla. Puitteet olivat kunnossa, niin kuin miehetkin. Pussikaljojen jälkeen himaan laittamaan kaulukset kaulaan ja syömään ravintolaan nimeltä Motto. Aika siisti, voin kertoa. Siellä pitkän kaavan kautta aperitiiveista irishcoffeihin, ja jatkamaan Schwedeplatzille, paikalliselle ravintola-alueelle. Muutama Gintonic siellä ja kotiin nukkumaan, hyvillä mielin.

Miettikääpä sitä, että olen huomannut täällä, että aina ei tarvitse vetää tukkaa silmille tai peltiä kiinni. Tällainen kaupungilla hengailu ja pieni tissuttelu on todella varteen otettava vaihtoehto. Joku voisi jopa kutsua sitä Keski-Eurooppalaiseksi juomistyyliksi, mutta tiedä sitä sitten. Suomessa ei juoda maun vaan vaikutuksen vuoksi, joten kieltämättä tämä on hieman korkealentoista spekulointia. Yksi asia on kuitenkin varma, olen hulluna tähän kaupunkiin.