Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Aamen.

Suhteemme on kuin huono avioliitto. Ne pienet asiat tuntuvat suurilta, jokainen päivä on kuin uusi viidakko, ilman viidakkoveistä. Paahtuneista leivistä ei tule enää samanlaisia, hymyt eivät kohtaa. Aamiaispöydässä Helsingin Sanomien Maskun mainos kiinnostaa enemmän, kuin puolison äidin keuhkoahtauma. Huomaat, että entinen yhteinen kappale kuulostaa tätä nykyä falskilta, kuivuneelta viisulta. Asiat, joista ennen innostuit puolisossasi, ovat nyt epäilyttävää karmaa seuraavalle elämällesi. Silmiin et ole katsonut enää aikoihin, sillä siellä näkyy vain tyhjä peili, ja omasi on jo säröillä. Harjatessasi kuluneita hampaitasi huomaat miettiväsi tuubin muotoa. Joku nimeltä mainitsematon on taas kerran puristanut puikkoa aivan väärästä päästä.

Joskus innostuit siitä, mistä rumempi puolisosi innostui. Innostus saattoi olla mielipide, asenne tai idea, kaikki mitä oli kuviteltavissa. Nykyään innostut lähinnä siitä, että kuulet oven käyvän. Kunhan olette eri puolilla ovea.

Lauseen aloitukset ovat verkkaisia ja huolella artikuloituja. Pitkiä hiljaisia taukoja on kaksion atmosfäärissä päivä päivältä enemmän, vessanpöntön kansi tuppaa olemaan poikkeuksetta väärässä asennossa. Mukavat viestit kesken työpäivän ovat kuin ruosteinen muisto viime vuosituhannelta, nykyään enää SK-ravintolat muistavat sinua. Kärpäsestä tulee härkänen, jos paskakasa on vain tarpeeksi suuri. Ja onhan se.

Kasa rakentuu pienistä hiutaleista, joita satelee kuin huomaamatta. Ilma on sakeana tikareista ja puukoista, selkäsi panssari on jo melkein rispaantunut. Ydinaseet ovat käytössä, sinun suojauksestasi menee läpi, vaikka kuinka yrität väistää. Et enää mieti mitä sanot, vaan miten sanot. Mielestäsi jokaisesta sanasta ja eleestä voi vetää oman johtopäätöksen, juurikin sen oman. Korvasi sumenevat ja silmäsi kuuroutuvat, uskot enää omaan sanaasi.

Tähän pisteeseen olemme tulleet kämppäkaverini Akilleksen kanssa. Avioliitto rakoilee. Maistraatti, pelasta minut.

Ihan mieletön pide

Oletteko koskaan lukenut mielipidekirjoituksia tai palstoja? Ihan sama minkä lehden, oli se sitten Metron tai Helsingin Sanomien. Ihmetellyt ihmisten kurjaa elämää ja ongelmia, jotka pitää laittaa sanoiksi ja kertoa kaikille. Aina kun joku tekee jotain jossain, niin joku kälähtää palstalla. Kaikki, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä tai laittaa alulle hankkeen, pääsevät varmasti Sanomien palstan suosituimmiksi seikkailijoiksi. Samaan tapaan kuin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuiden aikana, Suomessa on aina 2 314 132 miespuolista ja 2 430 362 (10-90+ vuotiaat, Tilastokeskus 2008) naispuolista parempaa valmentajaa kuin Jukka. Jokaisella on jotain sanottavaa aiheeseen, mistä ei rehellisesti tiedä yhtään mitään. Mutta, koska on katsonut kisoja jo vuodesta -88, niin onhan sitä kokemusta jääkiekosta ja varsinkin pelaajien peluuttamisesta kertynyt.

Näitä lätkäfaijoja ja balettiäitejä riittää Suomen pinta-alaltaan laajassa maassa vaikka ruotsalaisille jakaa. Suomalaisia mielipidepalstoja, aiheesta riippumatta, vaivaa käsittämätön kateellisuus ja puskista huutelu. Nimimerkin takaa voidaan yleisen käsityksen mukaan huudella kenelle tahansa mitä tahansa, välittämättä siitä, mitä omassa meriittilistassa lukee.

"Ihan vain näin aihetta ulkopuolisena seuraavana sairaanhoitajana haluaisin huomauttaa, että Musiikkitalon länsikulman pulpettikaton porrastus ei sovi Eduskuntatalon pylväslinjaan."

Hei, ole sinä hyvä siinä, mihin sinut on koulutettu. Jos arkkitehti on oikeasti porrastuksensa munannut, niin luultavasti pääset hoitamaan hänen haavojaan Töölön ensiapuosastolle harjannostajaisten jälkeen. Voi olla, että arvon arkkitehdillä oli jokin syy porrastaa kulma, josta sinulla, Sipoonkulman yhdistämisen oikeutusta miettivällä tallaajalla ei ole hajuakaan. Voi myös nimittäin olla, että joku miettikin Helsingin ja Sipoon puolella hetken, että pitäisikö rajalinjaa hieman siirtää. Ja jos neuvottelevat virkamiehet olisivat antaneet yleisölle luvan sanoa mielipiteensä liitoksesta, olisi Suomen pääkaupunki luultavasti vieläkin Turku.

”Minä ymmärrän ihan hyvin, miksi minun esimieheni sai kenkää YT-neuvotteluissa. Ihan turha sille on maksaa paljon rahaa täällä rahoituspuolella, kun minä hoidan viidessä minuutissa Passelillani firman rahat tuottamaan ainakin satasen kuussa.”

Ja taas kerran siellä jossain on se viimeinen lenkki, jota ei paljon kiinnosta se, että esimiehen potkuihin saattoi jotenkin liittyä fuusioituminen kilpailuviraston hyväksymän tahon kanssa. Viimeisen lenkin mielestä syy oli yksinkertaisesti liika raha, minkä lenkki oli tiennyt jo kauan. Oli vain pakko päästä sanomaan oma mielipiteensä ääneen, mikä onkin aina se ainoa ja oikea, paras mielipide.

”Ihan käsittämätöntä että tost Reijost tuli osastopäällikkö. Se on ihan hyvä jätkä, mut ei se tiiä mistään mitään. Noh, se saa saleen potkut vuodessa.”

Sehän on sinulta taas kerran pois, että joku tuntemasi ihminen saavutti jotain. Älä edes yritä iloita hänen puolestaan, sillä sinä et saanut mitään. Harmittele itseksesi, sillä tiedät, että olet parempi. Sen samanhan tietävät esimiehesi, kaverisi ja ylipainoinen äitisi. Tai sitten voi olla, että päässäsi oleva illuusio ei välttämättä kohtaa sitä, mitä muut näkevät sinussa.

Pienet ovat loppupeleissä ihmisten murheet. Siksi niistä ei välttämättä kannata aina itkeä heti, kun siihen on mahdollisuus. Allekirjoittanut arvostaa ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikkea ei voi hallita. Joissain asioissa on parempi uskoa ja luottaa ammattilaiseen, sillä heillä on kokemusta. Luottaa siihen, että vaikka ei itse ymmärrä, miten jokin asia on, niin silti se on parhaiten päin. Metrotkaan eivät kulje öisin, mikä on mielestäni kummallista. Mutta eivät metrot kulje öisin muuallakaan Euroopassa.

Jokin syy siihen täytyy olla.

Tätäkin blogia vaivaa silloin tällöin puskista huutelu, ylimielisyys ja kateellisuus. Jokin syy siihen täytyy olla.

Paa riisit tulelle milanolaiseen tapaan

Huh huh.

Wien – Bratislava – Milano – Pariisi – Milano – Bratislava- Wien. Monta monituista lentoa Ryanairilla, monta monituista bussimatkaa kentältä keskustaan. Itse lennot maksoivat 60€, kenttäkyydit kaupunkien keskustoihin 70€. Niille, jotka pelkäävät lentää Ryanairilla, voin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt laadusta. Lentoemännät eivät ehkä olleet yhtä hehkeitä kuin muilla yhtiöillä, mutta muuten kaikki meni kuin oikeilla lennoilla. Iskuryhmällämme, minä, Henni ja Alejandro (Argentiina) oli vain 10kg cabinlaukut, joten ei tarvinnut edes ihmetellä matkatavaroiden häviämistä.

Milanossa on tasan kaksi paikkaa, jotka pitää nähdä: kirkko ja hautausmaa. Niiden näkemiseen ei kauan mene, joten painelimme puistoon juomaan yhdet. Lämpöä oli se +29 C, joten Italia antoi parastaan. Hostellimme oli ihan ookoo, mitä nyt lämpötila huoneessa oli hyvää heinäkuista suomitasoa. Itse hostelli sijaitsi pienen pienellä kujalla, joten sen etsiminen ryhmämme sujuvalla italialla oli kuin sudenpentujen käsikirjan ”jäljittämisoppaasta”. Mutta etsivä löytää. Seuraava etappi räjäytti muuten sitten pankin, ehkä hieman tylsän Milanon jälkeen.

Pariisi. Ilon ja rohkeuden mekka.

Olen aina pitänyt ranskalaisia mulkkuina, sellaisina itseään täynnä olevina euroopanomistajina. Sellaisina pidän heitä vieläkin, mutta nyt ymmärrän, miksi he ovat sellaisia. Kävimme ilmaisella turistikierroksella (niitä järjestetään jokaisessa isossa kaupungissa Euroopassa, suosittelen!) ja opas selitti meille historiaa ja ranskalaista elämäntapaa. Jos Suomella ja Helsingillä olisi samanlainen historia kuin Ranskalla ja Pariisilla, mekin voisimme olla hyvällä omalla tunnolla mulkkuja.

Koska ranskalaisten elämä on muuttunut vuosisatojen aikana monta monituista kertaa, on heidän mukautumisensa ja uudistuminen aivan omaa luokkaansa. Pariisissa sanotaan ääneen, mitä mieltä ollaan. Siellä uskalletaan rakentaa lasiseinä 300 vuotta vanhaan kirkkoon, yhdistää vanhaa ja uutta. Siellä ei ihmetellä, siellä tehdään. Ja kyllä, he pukeutuvat todella paljon paremmin kuin me suomalaiset. Tuntuu, että osa meikäläistä jäi Parisiin.

Jos saisin tuotua osan Pariisia sekä keskieurooppalaista elämäntapaa mukanani Suomeen, olisin tyytyväinen. Sen verran rajoittunutta ja kankeaa on suomalainen elämänmeno. Menkää siis pois Suomesta, menkää käymään jossain! Asioita voi tehdä niin monella muullakin tavalla kuin perinteisellä! Juokaa punkkua puistossa, ottakaa soittimet mukaan kaduille. Laulakaa metroissa, juhlikaa uusia asioita. Hymyilkää ventovieraille, avatkaa ovia tuntemattomille. Kyselkää kuulumisia bussipysäkillä ja kommentoikaa koleaa kesää hississä. Jutelkaa ulkomaalaisten kanssa Suomenlinnassa, ohjatkaa heidät oikeille klubeille ja oikeisiin juhliin. Kerätkää porukka ja menkää piknikille, ajakaa kaupunkipyörillä ja näyttäkää keskisormea. Riidelkää väreistä, iloitkaa muiden onnistumisista.

Nauttikaa elämästä.

PS. Argentiinassa on sanaton sopimus, että jos hissimatka on pidempi kuin kolme kerrosta, on pakko keskustella hississä.

Lisäarvoa ko kö

”Finnet-ryhmä uudistaa ilmeensä. Uuden liikemerkin on suunnitellut Ilmo Valtonen. Visuaalisesta ilmeestä vastaa Mainostoimisto BBO.

Finnetin mukaan ilme on suunniteltu tukemaan Finnet-ryhmän uutta strategiaa: "Voittajaksi Internet-maailmassa". Uusi tunnus kuvaa tiedonsiirron kaksisuuntaisuutta ja viestii Finnet-ryhmään kuuluvien yhtiöiden monipuolisesta osaamisesta ja jatkuvasti kehittyvästä palvelutarjonnasta. ” – M&M.fi

Just toi minullekin tuli mieleen, kun katsoin uutta logoa. Selkeästi heijastuu kaksisuuntaisuus ja jatkuvasti kehittyvä palvelutarjonta.

Ei sanat miestä tai yhtiötä pahenna.

Mutta nyt Milanon kautta Pariisiin, sunnuntaina takaisin. Hirveän rankkaa tämä vaihtarielämä.

Elokuva

Niin kuin kaverini isoäidillä on tapana sanoa, ”asiat tuppaavat lutviutumaan”. Välillä tuumaa, että mitenköhän taas tämäkin menee ja mikä on lopputulos. Toivoo, että olisi viikko tai kaksi tulevaisuudessa, jotta tietäisi, mitä tulee tapahtumaan. Murehtii ja huolii, vaikka ei olisi edes syytä. Odottaa ja miettii, vaikka asiat kyllä selviävät. Minun kohdallani tämä miettiminen ja askartelu tarkoittivat Tarhaa ja mainosmiestulevaisuuttani.

Innokkaimmat lukijat muistavat jutun kolehdista täällä blogissa. Tarkoituksena oli kerätä teiltä lukijoilta 300€ lentolippuja varten, jotta pääsen Tarhan työhaastatteluun (toista sataa hakijaa, neljä otettiin töihin). Ajattelin, että lentäminen Suomeen olisi ainoa mahdollisuus tavata Tarhan päättäjät. Minulle ei tullut mieleenkään, että elämä voi yllättää ja tuoda ratkaisun, jota ei osaa edes odottaa.

Allekirjoittaneen kohdalla se tarkoitti työhaastattelua Budapestissä.

Koska Tarha halusi tavata minut ja minä Tarhan, niin sattuma ja onni luotsasivat tätä kohtaloa. ”Sattumalta” toinen Tarhan partnereista tuli käymään Budapestissä ja meikäläiseltähän ei mene junalla kuin kolme tuntia Budapestiin. Tuumasin, että kolme tuntia ja 40 euroa unelmiensa työpaikan eteen ei ole yhtään mitään. En tiennyt, mitä tuleman pitää. Olin valmistellut Tarhan antaman esitehtävän, kuusisivuisen konseptin ja ehdan powerpointesityksen. Parhaassa tapauksessa olisin Tarhan työntekijä, huonoimmassa tapauksessa olisin tuhlannut päivän ja eurot. Mutta voisihan sitä istua vain kotona ja odottaa.

Budapestissä istuttiin viisi tuntia ja höpötettiin mainonnasta ja markkinoinnista. Lopputulos oli kuukausipalkka ja työsuhde-edut.

Olen nyt mainosmies. Juurikin se, mitä varten olen tehnyt vuosia töitä. Huh huh. Välillä elämä menee kuin elokuvissa.

PS. Kai se niin sitten menee, että yrittäminen palkitaan. Jos jotain haluaa oikeasti, niin se on mahdollista saavuttaa. Luuletko että oli sattumaa, että juuri Neil ja Buzz kävelivät ensimmäisinä kuun pinnalla?

Suunnittelutoimisto Tarha vol.2

Suunnittelutoimisto Tarha

"Tarhan ensimmäisen ”solun” muodostavat Leena Mikkola (vas.), Arto Manninen, Linda Söderholm, Kari Puumalainen ja Sami Kuosmanen. Kuvasta puuttuu vielä syksyllä aloittava tarhalainen."

Syksyllä aloittavan tarhalaisen nimi on Jussi Olavi Pekkala.

Se on siinä. Elän unelmaani.

Tarha löysi mukulansa

"Neljäs suunnittelija liittyy mukaan todennäköisesti elokuussa." Liittyyhän se.

Liidä orava liidä!

Olipa kerran pieni liito-orava nimeltä Jalle. Jalle eli normaalia liito-oravan elämää, liihotteli koivusta koivuun ja kerskaili normikurreille, kuinka joku näytti Batmanilta ja joku taas ei. Jalle oli varsin menestyksekäs liitelijä, sillä esim. Saksanpähkinämäen liitokilpailussa hän oli sijoittunut hienosti toiseksi, heti lajin hallitsevan mestarin Simo Toinin jälkeen. Muutenkin Jallen elämä rullasi varsin mallikkaasti, hänellä oli ystäviä ja vaikutusvaltaa. Tyttöystävän Jalle oli bongannut paikallisesta baarista, Pub Oravanpyörästä. Rouva olikin näyttävä ilmestys, joten kun Jalle ja Kaisa-Maisa liihottelivat latvasta latvaan, oli näky komea kuin Turun torilla.

Vuodet vierivät ja kuten luonnossa on tapana, alkoi jälkikasvun hankkiminen tulla kysymykseen. Jalle ja Kaisa-Maisa pitivät toisistaan kovasti, joten pikkuliito-oravien saaminen oli luonnollinen jatkumo heidän suhteelleen. Jalle ja Kaisa-Maisa olivat onnekkaita ja heille siunaantui kaksi pientä liitelijää. Koko Saksanpähkinämäki ihasteli kahta pienokaista, joista toinen näytti hieman Jutta Urpilaiselta ja toinen Liisa Hyssälältä. Oli miten oli, mäellä oli nyt kaksi uutta oravaa, joidenkin mielestä ihania, toisten mielestä lihavia. Jallelle ja Kaisa-Maisalle perheenlisäys tarkoitti sitä, että yksiö Liitäjänkadulla kävi nyt pieneksi. Pariskuntaa pelotti ajatus jättää kottaraiselta varastettu telkkäpönttö taakseen ja muuttaa isompaan, mutta mitäpä sitä ei lapsiaan varten tekisi?

Onneksi Jallen vanha liitokoulukaveri työskenteli asunnonvälitysalalla. Niinpä Jallelle ei ollut temppu eikä mikään päästä käsiksi todella loistaviin pönttöihin, navettoihin ja luoliin. Koska Kaisa-Maisalle ei kelvannut ihan mikä tahansa kurpanpönttö, kesti asunnon etsiminen tovin jos toisenkin. Pöntöistä oli myös tällä hetkellä kova kysyntä, sillä Vuosaaren asuinalue oli myyty Helsingin Kaupungille ja valtiolle. Oravat tekivät hyvät rahat tosin, sillä kiitos vihreiden Satu Hassin, Vuosaareen satama oli rakennettu oravien ehdoilla. Myös Helsingin ja Turun välistä oli kadonnut muutama hienostoalue, sillä oravat olivat joutuneet myymään tiluksiaan moottoritieyhtiölle. Mutta ei se mitään, kyllä siitä tiestä vielä yli pääsi, kiitos ylityspaikkojen. Kyllä on ihminen sitten tyhmä, ajatteli Jalle kun kansanoravantalouden tunnuslukuja katsoi.

Yhtenä päivänä Jallen puhelin soi ja koulukaveri kertoi, että nyt on löytynyt unelmien asunto nuorelle perheelle. Pohjois-Savossa oli vapaana koulurakennuksen ullakko Leväsen koulusta. Asunto oli hyvin varusteltu ja siinä oli kaikki palvelut aivan kivenheiton päässä. Niinpä perhe päätti muuttaa sinne, sillä maaseudun rauhassa oli hyvä kasvattaa lapsia.

Koska elämä ei ole kuin satua, niin nyt sitä aikuisten järkeä kehiin. Jos Suomen politiikasta pitäisi nostaa yksi taho esiin, joka on saanut eniten aikaan konkreettisesti, se olisi liito-orava. Oravan takia on oltu syömälakossa ja kahlittuna puuhun, sen takia on satamansiirtoa lykätty kymmenen vuotta. Liito-oravan (Huom. se on vain orava) takia Turun moottoritie vedettiin jostain Joensuun kautta, jotta se pienen pieni pirpanaorava voi liidellä rauhassa. Voisin kuvitella, että liito-oravalla on enemmän kannattajia Suomessa kuin Perussuomalaisilla.

Niinpä nostan hattua Kuopion kunnanpäättäjille. Kuopiossa edes joku ajattelee kuin ammattilainen, jota ei kiinnosta idunsyöjähippien liitokiiltokuvat. Se nyt vain on orava, joka asuu metsässä, that’s it. Eläin, ihan siinä missä sopuli ja pulukin.

”Kuopio hävittää liito-oravan lisääntymispaikan”

PS. Hyvä että Hesarillakin riittää, mistä kirjoittaa.

English please.

Dear Miss Robin ”Hood” Sturrock,

Because of the well known Finnish hospitality, I’m going to do this in English. It’s a Finnish style, that when needed, we do it as you want. I truly understand that you might face some difficulties in our language. Don’t worry, there are some other people too, who have some problems with the mostly used language in world. But have to admit, that you are doing really well in your language studies. Like the “minä rakastan sinua” and “olen kännissä” are coming alrady really fluent. Also “haista vittu” and “haluan panna” are already part of your Finnish side. Thanks to Henni that you’re becoming one of us.

And for the Finnish readers, it’s really funny when a Canadian Robin speaks Finnish. I really didn’t understand how difficult our language is. Like the double consonants (“kikkeli”) are really hard to pronounce for the almost Finnish people. Also the letters Ä & Ö produce some problems here. But if you just practice and practice, you’ll make it. You can just imagine those moments at night time when our Canadian team (Robin und Lauren) use their Finnish in bars and clubs. Or when they call you and the first words are “olen kännissä”, you know that it’s going to be an awesome evening. Imagine, that Lauren learned our numbers in 20 minutes. For me it took two weeks, when I was six years old. But yeah, it’s easy language. I know.

Robin, you are keeping a blog too, so I steal some stuff of yours (makes more length to my text)

--“As I sat there I thought about my time here and for the first time, in a really long time, I can truly say I am happy; Genuinely happy.”—

That’s pretty well said. It’s true that we’ve been here for ages, but those ages are gone so fast! Like I’ve been today exact three months here, and it feels like three weeks. You don’t even realize that you’ve got like new, errr, friends. Like friends, with whom you’ve memories and you share the stories. You’ve got like a history and that’s what makes me the difference between friend and good-day-buddy. Now while writing this, I’m thinking of the Gay-Prague trip with the cold and castle. Thank you for that, Robin and Lauren. And Henni, Marien and Tony. History, stories, the difference.

If you remember something, it means that you hated or loved it. In my case I remember the really good dinner conversation with the language barrier in Gay-Prague. Because I’m lazy and over weighted, I’m going to steal again from you, Robin.

--“Anyways, we got to talking about homeless people in Canada, and Lauren and I said because of the cold many of the hobo's live under the bridge. When I said this he (Jussi) looked at me very oddly and I wasn't sure if I said something politicaly incorrect or what.. as it turns out he thought I said "homo" and that we make the "homos" live under the bridges in Canada!!”--

That’s like a moment, which I’m going to remember for rest of my life. Not for that I’ve something against Canada and their social welfare politics, but more like the atmosphere and the people. I’m going to tell that story many many times to my Finnish friends, to my future wife and kids. It’s a story, that never dies.

Have to admit that The Dad had nice time in Vienna, spring 2009. With the awesome people and the legendary stories. Thank you all already.

PS. If you are an exchange student and reading this, please replace the name “Robin” to your own name. And then also change the other names and places, and you’ll have a story to tell back home.

Akilleksen tyhmyys

Kopioin tähän mielenkiintoisen artikkelin, johon törmäsin aikanaan Suomessa (nyt löysin siitä sähköisen version). Artikkelin on kirjoittanut Usko Joopa-Alakassila ja se on ilmestynyt alkuperäisenä Erilaiset oppijat lehden numerossa 3/06.

”Sitä kun paljon miettii, niin sitä keksii mitä ihmeellisimpiä asioita. Ehkä sen hienoimman ja vanhimman pyöritteli Sokrates sanoiksi aikana ennen uusavuttomuutta: Hän tiesi, ettei hän tiedä mitään. Sitä voisi hyvällä omalla tunnolla myös kutsua viisaudeksi, tyhmyyden vastakohdaksi. Itsekin kuulun tähän tutkivaan osastoon, joten tein tutkimuksen Akilles ”Keijo” Urpovelotzesta. Tästä tyhmyyden sarvesta, elämän suolesta.

Elin tammikuuhun 2009 uskossa, että tyhmyys on subjektiivinen käsite. Olin myös vilpittömässä mielessä, että tyhmäkin ihminen tai eläin oppii, jos asiat esitetään oikealla tavalla. Siis niin, ettei siitä kyseisestä ihmisestä ehkä tule lamppukaupan kirkkainta osramia, mutta kuitenkin. Nyt olen joutunut avartamaan maailmankatsomustani, sillä jos joku on vain hidas, niin hänen aivonsa eivät toimi niin kuin normaalilla yksilöllä. Käytännössä tämä ilmenee siten, että tyhmempi yksilö ei ymmärrä, mitä hänelle sanotaan. Yksilö ei myöskään pysty oppimaan asioita tai luomaan omia johtopäätöksiä. Tavallaan puluaivot pysyvät samassa tilassa ja heurekat ovat harvassa kuin ruotsalaisten hätkähdyttävät rintamakertomukset.

Tyhmyyden jakautumisesta eri kansakuntien välillä on myös julkaistu lukemattoman monia tutkimuksia. Arvostetun ruotsalaistutkijan Helle Munia-Kuumåttaan hiljattain julkaisusta tutkimuksesta käy ilmi, että esimerkiksi jotkut kreikkalaiset ovat selvästi tyhmempiä kuin muu maailma. Varsinkin jos Akilles asetetaan asumaan toisen normaalin ihmisen kanssa samaan elinympäristöön, ei kreikkalainen ymmärrä, että jonkinnäköisiä kompromisseja tulisi tehdä. Tämä ilmenee muun muassa tämänkaltaisina ilmiöinä:

- (Paskan) musiikin täysillä huudattaminen aamuyöstä ja kykenemättömyys ymmärtää, että normaalisti kämppä”kaverille” annetaan mahdollisuus nukkua rauhassa

- Asuinkumppanin kunnioittamien muodossa siivoaminen, mädän ruuan roskiin heittäminen ja roskien ulosvieminen

Kysyttäessä Wienissä kreikkalaisen kanssa asuvalta vaihto-oppilaalta Jules Pakkasilta, vastaukseksi saatiin esim. määritelmät hänen kanssa-asujastaan Akilleksesta ”vitun idiootti” ja ”luulitko että Johanna Tukiainen on tyhmä?”. Jules kertoi myös kuvaavan esimerkin tästä hölmömäisyydestä. Akilles oli tullut yöllä kotiin ja koputti Juleksen ovea: ”Are yoau sleepik?”. Jussin herätessä ärsyyntyneenä ja vastatessa ”Yes I am, what now?”, vastaus Akillekselta oli ”Duo yoau knov, vhere my cup is?”. Akilleksen ainoa valkoinen muki, josta hän juo appelsiinimehua, oli kateissa. Jussin omien sanojen mukaan hän mietti sillä hetkellä, että onko tämä piilokamera?

Yläpuolella orientaalista kuvamateriaalia tästä tilanteesta. Kyseessä on keittiö ja keittiön kaapit. Muki oli siis kaapissa, kaapinoven takana.

Kaikin puolin olen siis sitä mieltä, että erityisesti tämän Akilleksen on oltava todella tyhmä yksilö.

Terveisin,

Usko Joopa-Alakassila”

PS. Ja se muki on muuten vielä tälläkin hetkellä kateissa. Akilles kyselee nyt toista päivää, olenko nähnyt mukia. En viitsi sanoa, että se on kaapissa. Eläköön nyt ilman mehua, sillä täytyy tyhmyydestä jotain maksaa. Mutta silti vielä kerran, mikä idiootti.

Liskodisko.

Nonni, se on nyt siinä. Tämän vaihtopuolivuotisen huonoiten nukuttu yö alla. Kello 9.48, päivää jäljellä vielä aika todella monta tuntia. Yöllä sellainen liskodisko käynnissä, että heikkohermoisemmilla olisi voinut menojalka alkamaan vipattaamaan. Oli Itä-Australian vesiagamaaneja, Aavikkopiikkileguaaneja ja kotimaisia sisiliskoja. Vaikka miten päin olisi sängyssä pyörinyt, niin aina oli jalka huonosti ja silmät eivät menneet kiinni, vaikka ne nyt aamulla umpeen muurautuneet ovatkin. Yhdessä kohdassa luulin olevani saunassa, jossa oli kylmähikilöylyt. Sauna sijaitsi patjan ja peiton välissä ja kiuas oli n. 70-kiloinen Harvian Jussi Olavi malli. Mahtavat löylyt ja vielä paremmat vilvoittelut, Wienin yöttömässä yössä.

Pahinta liskojen yössä ei ole itse makaaminen pehmeällä hästenssillä, se on itse asiassa aina mukavaa. Pahinta diskossa on pään sisällä pyörivät presentaatiot ja visiot seuraavasta päivästä. Seuraavana päivänä voi olla tärkeitä paikkoja ja tilanteita, joissa pitää olla skarppi kuin lyijykynä Taikin sisäänpääsykokeissa. Ja mitä enemmän mietit huomisen tärkeää tilannetta tai asiaa, sitä syvemmäksi sinun uneton kuoppasi muodostuu. Tunti tunnilta kaivat omaa kuoppaasi ja vihdoin ja viimein saat unen päästä kiinni aamuyöllä. Hienointa tässä on, että olet mennyt nukkumaan klo. 22, pyörinyt kuusi tuntia diskossa ja loppujen lopuksi ehdit uinumaan muutaman tunnin. Aamulla heräät, heti valmiiksi täynnä skappariasennetta ja kelatyöntekijää.

Toinen todella miestä ja naista syövä tilanne on, että diskon jälkeisenä päivänä sinulla on paljon vapaa-aikaa, jolloin olet suunnitellut tekeväsi valtavan kasan asioita. On maanantai ja silloinhan on kaikki viikonlopulta skipatut työt ja siihen päälle vielä kodinhoitoa. Normaalina päivänä ei homma eikä mikään lopettaa ihmettely ja alkaa painamaan, mutta liskoyön jälkeen ei mitään saumaa edes lähteä pesemään pyykkejä. Niinpä mietit että jos jättäisi huomiselle, että ehtiihän sitä silloinkin. Tosiasia kuitenkin on, että koska nyt olet hypännyt oravanpyörään, niin se pitää sinua otteessaan. Ensi yönä on diskoliskon toinen kokoontuminen, ja tällä kertaa mielelläsi on vielä enemmän tekemättömiä asioita ja huomisia tärkeitä tapahtumia.

Mikä on sellainen, että jos se on niin sitä ei huomaa, mutta jos se kärsii, niin elämäsi on pilalla? Vastaus on terveys.

Terveyden kanssa ei pelleillä, sen tietää jokainen. Nyt huomasin, että riittävät yöunet liittyvät aika lailla läheisesti terveyteen. Joten jos vielä saa tehdä uuden vuoden lupauksen, niin lupaan tässä ja nyt, että keskityn ihan aikuisten oikeasti öihin ja uniin. Hyvä uni, parempi mieli.