Paa riisit tulelle milanolaiseen tapaan

Huh huh.

Wien – Bratislava – Milano – Pariisi – Milano – Bratislava- Wien. Monta monituista lentoa Ryanairilla, monta monituista bussimatkaa kentältä keskustaan. Itse lennot maksoivat 60€, kenttäkyydit kaupunkien keskustoihin 70€. Niille, jotka pelkäävät lentää Ryanairilla, voin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt laadusta. Lentoemännät eivät ehkä olleet yhtä hehkeitä kuin muilla yhtiöillä, mutta muuten kaikki meni kuin oikeilla lennoilla. Iskuryhmällämme, minä, Henni ja Alejandro (Argentiina) oli vain 10kg cabinlaukut, joten ei tarvinnut edes ihmetellä matkatavaroiden häviämistä.

Milanossa on tasan kaksi paikkaa, jotka pitää nähdä: kirkko ja hautausmaa. Niiden näkemiseen ei kauan mene, joten painelimme puistoon juomaan yhdet. Lämpöä oli se +29 C, joten Italia antoi parastaan. Hostellimme oli ihan ookoo, mitä nyt lämpötila huoneessa oli hyvää heinäkuista suomitasoa. Itse hostelli sijaitsi pienen pienellä kujalla, joten sen etsiminen ryhmämme sujuvalla italialla oli kuin sudenpentujen käsikirjan ”jäljittämisoppaasta”. Mutta etsivä löytää. Seuraava etappi räjäytti muuten sitten pankin, ehkä hieman tylsän Milanon jälkeen.

Pariisi. Ilon ja rohkeuden mekka.

Olen aina pitänyt ranskalaisia mulkkuina, sellaisina itseään täynnä olevina euroopanomistajina. Sellaisina pidän heitä vieläkin, mutta nyt ymmärrän, miksi he ovat sellaisia. Kävimme ilmaisella turistikierroksella (niitä järjestetään jokaisessa isossa kaupungissa Euroopassa, suosittelen!) ja opas selitti meille historiaa ja ranskalaista elämäntapaa. Jos Suomella ja Helsingillä olisi samanlainen historia kuin Ranskalla ja Pariisilla, mekin voisimme olla hyvällä omalla tunnolla mulkkuja.

Koska ranskalaisten elämä on muuttunut vuosisatojen aikana monta monituista kertaa, on heidän mukautumisensa ja uudistuminen aivan omaa luokkaansa. Pariisissa sanotaan ääneen, mitä mieltä ollaan. Siellä uskalletaan rakentaa lasiseinä 300 vuotta vanhaan kirkkoon, yhdistää vanhaa ja uutta. Siellä ei ihmetellä, siellä tehdään. Ja kyllä, he pukeutuvat todella paljon paremmin kuin me suomalaiset. Tuntuu, että osa meikäläistä jäi Parisiin.

Jos saisin tuotua osan Pariisia sekä keskieurooppalaista elämäntapaa mukanani Suomeen, olisin tyytyväinen. Sen verran rajoittunutta ja kankeaa on suomalainen elämänmeno. Menkää siis pois Suomesta, menkää käymään jossain! Asioita voi tehdä niin monella muullakin tavalla kuin perinteisellä! Juokaa punkkua puistossa, ottakaa soittimet mukaan kaduille. Laulakaa metroissa, juhlikaa uusia asioita. Hymyilkää ventovieraille, avatkaa ovia tuntemattomille. Kyselkää kuulumisia bussipysäkillä ja kommentoikaa koleaa kesää hississä. Jutelkaa ulkomaalaisten kanssa Suomenlinnassa, ohjatkaa heidät oikeille klubeille ja oikeisiin juhliin. Kerätkää porukka ja menkää piknikille, ajakaa kaupunkipyörillä ja näyttäkää keskisormea. Riidelkää väreistä, iloitkaa muiden onnistumisista.

Nauttikaa elämästä.

PS. Argentiinassa on sanaton sopimus, että jos hissimatka on pidempi kuin kolme kerrosta, on pakko keskustella hississä.