Liidä orava liidä!

Olipa kerran pieni liito-orava nimeltä Jalle. Jalle eli normaalia liito-oravan elämää, liihotteli koivusta koivuun ja kerskaili normikurreille, kuinka joku näytti Batmanilta ja joku taas ei. Jalle oli varsin menestyksekäs liitelijä, sillä esim. Saksanpähkinämäen liitokilpailussa hän oli sijoittunut hienosti toiseksi, heti lajin hallitsevan mestarin Simo Toinin jälkeen. Muutenkin Jallen elämä rullasi varsin mallikkaasti, hänellä oli ystäviä ja vaikutusvaltaa. Tyttöystävän Jalle oli bongannut paikallisesta baarista, Pub Oravanpyörästä. Rouva olikin näyttävä ilmestys, joten kun Jalle ja Kaisa-Maisa liihottelivat latvasta latvaan, oli näky komea kuin Turun torilla.

Vuodet vierivät ja kuten luonnossa on tapana, alkoi jälkikasvun hankkiminen tulla kysymykseen. Jalle ja Kaisa-Maisa pitivät toisistaan kovasti, joten pikkuliito-oravien saaminen oli luonnollinen jatkumo heidän suhteelleen. Jalle ja Kaisa-Maisa olivat onnekkaita ja heille siunaantui kaksi pientä liitelijää. Koko Saksanpähkinämäki ihasteli kahta pienokaista, joista toinen näytti hieman Jutta Urpilaiselta ja toinen Liisa Hyssälältä. Oli miten oli, mäellä oli nyt kaksi uutta oravaa, joidenkin mielestä ihania, toisten mielestä lihavia. Jallelle ja Kaisa-Maisalle perheenlisäys tarkoitti sitä, että yksiö Liitäjänkadulla kävi nyt pieneksi. Pariskuntaa pelotti ajatus jättää kottaraiselta varastettu telkkäpönttö taakseen ja muuttaa isompaan, mutta mitäpä sitä ei lapsiaan varten tekisi?

Onneksi Jallen vanha liitokoulukaveri työskenteli asunnonvälitysalalla. Niinpä Jallelle ei ollut temppu eikä mikään päästä käsiksi todella loistaviin pönttöihin, navettoihin ja luoliin. Koska Kaisa-Maisalle ei kelvannut ihan mikä tahansa kurpanpönttö, kesti asunnon etsiminen tovin jos toisenkin. Pöntöistä oli myös tällä hetkellä kova kysyntä, sillä Vuosaaren asuinalue oli myyty Helsingin Kaupungille ja valtiolle. Oravat tekivät hyvät rahat tosin, sillä kiitos vihreiden Satu Hassin, Vuosaareen satama oli rakennettu oravien ehdoilla. Myös Helsingin ja Turun välistä oli kadonnut muutama hienostoalue, sillä oravat olivat joutuneet myymään tiluksiaan moottoritieyhtiölle. Mutta ei se mitään, kyllä siitä tiestä vielä yli pääsi, kiitos ylityspaikkojen. Kyllä on ihminen sitten tyhmä, ajatteli Jalle kun kansanoravantalouden tunnuslukuja katsoi.

Yhtenä päivänä Jallen puhelin soi ja koulukaveri kertoi, että nyt on löytynyt unelmien asunto nuorelle perheelle. Pohjois-Savossa oli vapaana koulurakennuksen ullakko Leväsen koulusta. Asunto oli hyvin varusteltu ja siinä oli kaikki palvelut aivan kivenheiton päässä. Niinpä perhe päätti muuttaa sinne, sillä maaseudun rauhassa oli hyvä kasvattaa lapsia.

Koska elämä ei ole kuin satua, niin nyt sitä aikuisten järkeä kehiin. Jos Suomen politiikasta pitäisi nostaa yksi taho esiin, joka on saanut eniten aikaan konkreettisesti, se olisi liito-orava. Oravan takia on oltu syömälakossa ja kahlittuna puuhun, sen takia on satamansiirtoa lykätty kymmenen vuotta. Liito-oravan (Huom. se on vain orava) takia Turun moottoritie vedettiin jostain Joensuun kautta, jotta se pienen pieni pirpanaorava voi liidellä rauhassa. Voisin kuvitella, että liito-oravalla on enemmän kannattajia Suomessa kuin Perussuomalaisilla.

Niinpä nostan hattua Kuopion kunnanpäättäjille. Kuopiossa edes joku ajattelee kuin ammattilainen, jota ei kiinnosta idunsyöjähippien liitokiiltokuvat. Se nyt vain on orava, joka asuu metsässä, that’s it. Eläin, ihan siinä missä sopuli ja pulukin.

”Kuopio hävittää liito-oravan lisääntymispaikan”

PS. Hyvä että Hesarillakin riittää, mistä kirjoittaa.