300 €, kolehti. "Jussi Tarhan haastatteluun"

Oletko ollut paikassa, jossa haluat olla, mutta samalla haluaisit olla jossain muualla? Siis silleen, että elät ja koet täydellä forssilla koko ajan ja elämä rullaa, mutta silti. Juurikin silloin, kun olet siellä muualla, olisi takaisin kotona elämäsi tilaisuus. Olet samaan aikaan elämässä hetkeäsi, mutta tulevaisuutesi olisi takaisin lähtöasemallasi. Tämä on tällä hetkellä meikäläisen tilanne.

Maaliskuun lopulla törmäsin uraelämäni tilaisuuteen: Mainosnuorisolle perustettiin Tarha. Suomeen perustetaan osaksi isoa mainostoimistoa pienempi ryhmä, Tarha nimeltään. Tarhan rekry alkoi siltä istumalta.

--”Mainonnan ja markkinoinnin suunnittelutoimisto Tarha aloitti tänään Zeeland Societyn osana. Tarha on Societyn kilpasarjan joukkue, joka yhdistää kokeneet strategit ja nuoret suunnittelijat.” -- zeelandsociety.fi

--”Tarhan perusyksikkönä on solu, joka koostuu kokeneesta mainonnan suunnittelijasta ja strategista sekä 3-4 nuoresta, uransa alussa olevasta tekijästä.” -- zeelandsociety.fi

Luettuani elämäni muuttavan ilmoituksen, tiesin, että tässä olisi tämän hetkisen historiani kovin tilaisuus. Tarhassa tehtäisiin pienellä palkalla isoille yrityksille, niin sanotusti oikeita mainoksia oikeille korporaatioille. Hommaa tehtäisiin intohimosta, virheitä saisi tehdä, sillä niistä oppii. Nuoret luovat tekisivät ryhmässä ja isommat valvoisivat. Tarhaa voikin kuvata eräänlaisena mainonnan ja markkinoinnin kouluna, jollaista muilla ei ole tarjota. Ei, Tarha ei ole opisto, ammattikorkea tai yliopisto, se on ponnahduslauta, josta on mahdollisuus hypätä takaperienvoltti puolella kierteellä ja taittaen oman pituusakselinsa ympäri tulevaisuuteen.

Kirjoitin hakemusta kolme päivää ja kolme yötä, olin tyytyväinen lopputulokseen. Halusin onnistua, halusin paikan. Painoin ”Lähetä” nappia sähköpostissa ja jäin odottamaan. Olin huojentunut, sillä laitoin mielestäni parastani paperille.

Kului muutama viikko. Istuin budapestiläisen hostellin sohvalla, pään päälläni pyöri motellituuletin, oli kuuma. Verkkaisen hetken keskeytti mustan puhelimeni pirinä, soittajana suomalainen matkapuhelinnumero. Rauhallinen vastaus ”Jussi”, minkä jälkeen sydän löi muutaman kerran tyhjää. Linjan toisessa päässä oli Arto, Tarhasta. Kyseli, vieläkö olen Wienissä, että pääsisinkö haastatteluun. Kuulemma toistasataa hakemusta, joista oli karsiutunut parikymmentä loppumetreille.

Kyllä, olen vielä Wienissä, en pääse haastatteluun. Vittu.

Tarha kasaa solunsa nyt, minä kasaan risuja ja perkeleitä täällä. Katsoin jo lennot, noin 300 euroa olisi tällä hetkellä edestakaisin. Sillä summalla pääsisin haastatteluun hakemaan kotiin elämäni työpaikan. Että jos jollain on ylimääräiset kolme uutta sibeliusta, niin soita numeroon +436507364193. Muuten joudun odottamaan elokuuhun, jotta pääsen haastatteluun. Silloin Tarhassa on jo tosin toimiva tiimi, että että, totta totta, vittu vittu.

Mutta kyllä näitä tilaisuuksia vielä tulee kun vain yrittää. Saatte nähdä. Ja elokuussa muuten raivaan itselleni paikan soluun, tuma saa tutista.

HUOM! Blogia saa kommentoida kaikki. Jos haluat lahjoittaa rahaa keräykseen "Jussi Tarhan haastatteluun toukokuussa", niin laita nimesi ja summasi, jonka olet valmis lahjoittamaan, kommenttikenttään. Jos 300 € täyttyy, laitan tilinumeroni blogiin, siirrätte rahat ja minä lennän Suomeen hakemaan unelmani.

Kiitos.

PS. Bob Helsinki on eri asia kuin Tarha ja Zeeland Society.

PPS. Tarhan rekry on vieläkin käynnissä, että jos haluat mun työkaveriksi, niin laita vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen: duuniin@suunnittelutarha.fi. Hyvä kilpailu, paremmat tekijät.