Jussi jumalauta.

Mikä on sellainen, jolloin yleensä sataa vettä ja tuulee? Sen koittaessa ihmiset menevät pienille mökeilleen, joissa sisävessa on yhtä yleinen kuin Kongon tasavallassa. Autoletkat mökeille matelevat jonoissa, lapset huutavat takapenkillä. Citymarketkäynti tuntuu Hulluilla päivillä asioimiselta, ja viimeisestä valkosipuli-aprikoosisillistä tulee taistelu, jota selvittää finninaamainen vartijanalku. Koffia ja Karhua pakataan takakonttiin niin, että pikku Maija saa juoksennella samoissa vaipoissa koko viikonlopun, sillä enempää vaippoja ei kaljojen takia kotteroon mahdu. Keskiolut ja kotletit, kahta ei suomalainen mies vaihda. Ja vaippoja. Perkele.

Mäntsälän kohdalla nuorisoporukan kuljettajalta palaa pinna, sillä koko muu skodallinen on jo tukevassa nousussa. Ei muuta kuin auto Esson pihaan ja huikkaus matkustajille, että ”kuski käy nyt kusella, pieni hetki.” Kotvasen kuluttua vähiten humaltunut takapenkin tunnelmannostattaja huomaa, että kylläpä kuskilla kestää. Samalla hetkellä kuskin siluetti piirtyy Esson baarin valoa vasten, kiskomassa neljättä Lapinkullan tuoppia. ”Kukash nyt ajaa, shaatana?”

”Mä käyn sytyttää saunan. Eiku siis kiukaan. Tai siis tulen siihen saunan khiukaaseen. Lainaaks shytyhysnestettä ja stendarin?” Samaan aikaan Jari ja Lasse virittelevät virveleitä ja miehistöä. Perinteiseen malliin otetaan sitä Ahdin onnenryyppyä jo etukäteen sen verran, että tulee se Keilaveden Loch Ness varmasti sieltä Esplanadin puiston kokoisesta tekojärvestä. ”Mitesh nää pelaastusliivit Lasse?” – ”Luuletsä et sukellusta olish ikinä keksitty, jos kaikki olis aina käyttäny phelastusliivejä?”. Varmin askelin Suvi ysisatasen airoihin ja kokka kohti syvännettä. Tunnin pilkkimisen ja Ahdille kunnian tekemisen jälkeen Jarin seurapiirirakko sanoo sopimuksensa irti. ”Pidä shä tätä mun onkee, mä näytän kuinka oikheaoppisesti kusthaan yli laidan.”

”Paljonkhoha mä laithoin tätä bensaa viime vuonna toho khokkoon?”, tuumailee Väinö itsekseen. Selvien ja täydellisten muistikuvien saattelemana lopullinen päätelmä on, että paljon. Koska tänä vuonna ei ole edes kulovaroitusta, niin voi rauhassa tyhjentää muutaman jerrykannullisen risukasan päälle. ”Onphahan naapurin isäntä ainakin kateellinen, shaatanan luomuviljelijä perkele”. Ja naapurinisäntä kun vielä osti tuliterän leikkuupuimurinkin 141-tuella, niin tänä vuonna Väinöllä on ainakin isompi kokko. Kulotetaan sitten kunnolla, eipähän tarvitse leikata ja puimuta muutamaan vuoteen.

”Ihka-aito Jan Wickholm Vonkavuon tähti lavalla tänään! Lämpärinä kylän oma poika, läänin taiteilija Kalevi Hurmos. Kalevin hanuri soi juurikin niin, kuin teidän toiveenne kuuluvat! Liput vitosen, raskaana oleville kolme euroa. Kaikki juomat tiskiltä ennen aamuviittä puoleen hintaan. Järjestäjät pidätävät kaikki oikeudet mahdollisiin esiintyjä muutoksiin.

PS. Pyydetään ystävällisesti palauttamaan viime vuonna kadonnut SLX-330G mallinen kyntö aura, joka katosi lavan takaa viime vuonna”

”Nimismiehellä. Jaahas, iltaa rouva Pesola. Aviomies kadonnut, 28 aviovuoden jälkeen? Missään ei näy, onpa kummallista… Jaa että samaan aikaan menitte kuitenkin maate viime yönä? Ette siis millään muista monelta? Niin, kyllähän sitä nyt pullon punaviiniä voi ruuan kanssa ottaa, aivan aivan… Ai nyt ovi kolahti? Ettäkö se Esko sieltä tulikin? Ai oli mennyt naapurinisännälle jatkamaan kun sinä olit jo Silja ollut unten mailla? Niin, sattuuhan sitä. Kuin myös, oikein rauhallista ja antoisaa kesää sinnekin!”

Juhannus. Kovan kansan kova juhla.