Arkea-ko-logi

Nyt on kyllä marjat sekaisin. Olen ollut tässä maassa muutaman viikon päivät, ja tiedättekö mitä? Elämästäni täällä on tullut arkea! Siis ihan sellaista arkea kuin sinullakin siellä maassa, jossa bussit ovat sinisiä ja metro oranssi. Jotenkin olin kuvitellut, että täällä joku tulisi vaihtamaan lakanat ja pyyhkeet kerran päivässä uusiin, ja pihalla olisi aurinkotuoleja, pehmusteilla. Olin myös jo sisäistänyt, että voin kävellä alakerran buffetiin syömään paahtopaistia ja ravunpyrstöjä. Minulle ei tullut mieleenkään, että joutuisin aivan itse menemään paikalliseen Alepaan, ostamaan ruuat ja jopa valmistamaan ne! Mitä ihmettä?

Huomasin tämän elämäni arkistumisen täällä yhdestä asiasta: minua vitutti, kun missasin metron. Siis aivan kuin Suomessa, kun on kiire ja metro sanoo piip piip piip, etkä enää ehdi ovien väliin. Se jos mikä on arkea, sano minun sanoneen. Toinen aivan käsittämätön asia on, että kouluun pitäisi valmistautua ja tehdä jotain täällä kakkoskotonani. Hei hei hei, pikkusen liikaa pyydetty vaihto-oppilaalta. Jokainen Suomessa opiskeleva tai opiskellut tietää, että on jo tarpeeksi haastavaa Suomen mittakaavassa, niin miten sitten ulkomailla? Yritä nyt yhdistää englanti, saksa, 33 uutta nimeä ja naamaa, juhliminen, kaupassa käynti, koulu ja KOTITEHTÄVÄT yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Suomessa se nyt vielä onnistuu, koska on Unicafe, SOL-Pesulapalvelut ja äiti tai tarvittaessa tyttöystävä. Suomessa on myös yksi asia, jota täällä alkaa kaipaamaan koko ajan enemmän, mutta tavallaan vähemmän.

Kielikollegoalismia.

Joka kerta kun täällä avaa suunsa, sieltä ei tule sammakoita, vaan englantilaisia perhosia. Jokainen vaihdossa ollut tai oleva allekirjoittaa tämän toteamuksen, koska se on yhtä totta kuin että halpa bensa on aina huonoa. Päivä päivältä alkaa ärsyttämään enemmän ja enemmän, ettei pysty ilmaisemaan itseään tavalla ja tasolla, jolla haluaisi. Sitä nyt vaan ei pysty sanomaan vieraalla lässytyksellä, mitä mieleen juolahtaa. Parhaat läpät ovat tasoa ”In Finland we have only -3 degree celcius at summer time.” Ehe ehe ehe. Yritä nyt tolla sitten naurattaa itseäsi ja muita. Onneksi täällä on edes yksi suomalainen sankari, jolla on yhtä keharit jutut kuin allekirjoittaneella, joten silloin tällöin pääsee hajoamaan aivan täydellisesti. Mutta tämä kyseinen Blissis on naispuolinen, joten kunnon nousuhumala/darra-kertomukset ovat olleet kiven alla, kuin uudet asiakkaat mainosalalla.

Tämä yllä oleva avautuminen ei tarkoita sitä, että minulla olisi ikävä Suomeen. Lähinnä olen kaivannut Suomesta sitä, että, aivan. Jotain. Ehkä.

PS.

Itävallan STT informoi Suomen kansaa:

Hollannissa vietetään vieläkin sellaista juhlapäivää, jossa pikkulapset maalaavat ihonsa mustaksi ja palvelevat päivän vanhempaa, valkoihoista herraa. Herra ratsastaa valkoisella jalohevosella ja antaa pikkulapsille namuja. Huonosti käyttäytyviä lapsia uhataan muovisäkkiin sulkemisella, joka sitten lähetetään Espanjaan. Miksi Espanjaan? Koska valkoinen herra on Espanjasta.

Niinpä, nyt eletään vuotta 2009. Mikä ihmeen kolonialismi?
Ikinä kuullutkaan.