Isäs oli kotibileet kun sua teki

11 päivää valloissa ja eteeni tuli tilaisuus, jota ei voinut passata: kotibileet. Yksi uusista tuttavuuksistani Hollannista, nimeltään ADHD, sai kutsun kotibileisiin. ADHD on mies, tyypillinen pieni, hollantilaisen näköinen sankari, joka kutsuttiin koulun englanninkurssilla juhliin. Kyllä, täällä kotibileisiin voi tulla muutkin kuin Lasse, Jari, Make, Spede, Laura, Fiikus ja Mariette. Ja tottahan toki vaihtari saa ottaa kavereitaan mukaan, joten painelimme nelistään U2:lla Shottentoriin, siitä otimme sporan 44 Vielwaugasselle, jossa jäimme pois. Siitä sitten Unterhaltungsstrasse 4/5/12, ja olimme jo kotibileovella. Toisin sanoen, meillä ei ollut hajuakaan, missä olimme. Paikka oli kuin Helsingin Little-Blanket Bay tai Grass Gulf. Mutta hei, meillä oli neljä miestä ja seitsemän kättä, sillä tanskalaisella on vain yksi käsi. Ihan oikeasti. Ei huolta huomisesta, kunhan tänään olisi vain siistiä.

Kämppä oli kuin mistä tahansa HOAS:in esitteestä: kaksi huonetta, keittiö ja parveke. Sisustus kuin tamperelaisessa poikamiesboksissa, joten olimme kuin kotonaan. Emäntänä toimi Martha, sellainen perusitävaltalainen böönä, ihan kivan näköinen ja muutenkin mukava. Päästyämme istumaan keittiön pöytään, huomasimme, ettei meillä ollut blandiksia, poriksi blissiksiä. No mitä kaksikymppiset opiskelijaklopit tekevät, kun huomaavat, ettei ole blandiksia? No vastaushan on luonnollisesti, että juovat raakana tai blandaavat kahvin kanssa. Eli, tässä oli lähtökohdat juhliin: viinaa ilman blissiksiä, pari itävaltalaista, neljä vaihtaria, yksi etelä-afrikkalainen, muutama persialainen ja 28 nelitötä.

Jos mielestäsi, tai äitisi mielestä, on vaarallista kävellä Mannerheimintiellä viikonloppuyönä, niin sinulla on merensiniset silmät. Kysypä kokemuksia etelä-afrikkalaiselta (esim. Haaga-Helian Pasilan toimipisteessä on Janus Sloan, sellainen kikkarapää), niin saat laajuutta elämänkatsomukseesi. Sähköaitoja, kidnappauksia, vartijoita 24/7, lahjontaa ja uhkailua. Kun Suomessa ryöstetään K-Extra Pietari, niin se on kissan kokoisilla kirjaimilla Hesarissa. Kun Etelä-Afrikassa ryöstetään valta 32 kerran, niin se on fontilla kokoa 12 The Timesissa. Samaan aikaan kun kuuntelet afrikanmeinikiä, farmariperheen poika Tony tiedustelee sinulta, mitä hyvää on Suomessa? Mikä yksi asia on sellainen, jonka haluaisit kaikkien tietävän Suomesta? Juuri kun olet ehtinyt vastata tällaiseen pähkinään, vieressäsi istuvan persialaisen mimmin lasi pamahtaa tuhannen pirstaleiksi viereesi. Tuloksena hiljaisuus, jonka rikkoo yksikätisen tanskalaisen sanat ”Oh! You were lucky! There were no drink left!” Eli, oli kyllä kokemus, jollaista ei ikinä uskonut kokevansa vaihtolomalla. Rehelliset kotibileet, rehellisiä ihmisiä. Yöllä Prater Aquariumiin, siellä esitanssijana ja ohhoh, menoa & pauketta.

Elämässä on kaksi mahdollisuutta: istua kotona facebookin parissa, tai mennä ja kokea. Suosittelen mitä lämpimimmin vaihtoehtoa ”mennä ja kokea”, sillä se usein tuo muistoja. Ei siis millään pahalla tietokoneella istumista kohtaan, mutta sieltä ei saa kuin nettilaskun ja cyber-tyttöystävän. Niin kuin jo rakas Akilles sanoisi tähän kohtaan: ”Gov! Jystc live an feel! Ther is onli vone live to liiiiv!”

Että tähän malliin, papan palliin. Tänään on ohjelmassa Student House juhlat kellarissa, kaikki juomat 1,5 € kpl ja jengiä maailman joka maasta. Eli, jos maanantain Iltiksessä on uutinen Wienistä, missä on sekoillut suomalainen vaihto-oppilas, niin tiedätte keneltä kysyä ensikäden informaatiota. Skål!

PS. Tiesittekö muuten, että Itävallassa on kofeiinia paikallisessa Buranassa? Ihan vaan siksi, että piristää kipeää päivää.

Luulen, ettette tiennyt.