Suomikuva vol. 1 - mökkeily

Vanha sanonta kertoo hyvin paljon Suomen kesästä. Siinä kaksi pohjanmaalaista miestä keskustelevat kuluneesta kesästä. Ensimmäinen aloittaa:

- ”Siinähän se kesä sitten meni maalla”

Johon toinen virkkoo,

- ”Näinhän siinä pääsi käymään. Harmi vain, että olin juuri paskalla huussissa, kun paistoi aurinko.”

Tässä miesten välisessä pohjanmaatyylisessä, kieleltään värikkäässä keskustelussa on kiteytetty hyvin koko suomalaisen mökkeilyn ydin: maalle mennään, satoi tai paistoi. Siellä ollaan rouvan kanssa verannalla ja kuunnellaan Iskelmäradiota ja syödään pullaa. Kaikki köyhät sukulaiset, joilla ei ole omaa mökkiä, tulevat kyläilemään kesäkuuksi, halusit tai et. Myös koko muutenkin niin mukava työporukka vihjailee, josko tänä kesänä olisi ne kauan puhutut kesäjuhlat kesäasunnollasi. Myös naapurin, hieman viinaan menevä pariskunta kyselee heti toukokuun alun haravoinnin lomassa, josko nyt tänä kesänä tehtäisiin se yhteinen reissu Retrettiin katsomaan taidetta. Kesämökkeilyssähän ei ole kysymys lomasta, on kyse suorittamisesta.

Toinen mökkeilyyn läheisesti liittyvä seikka on kilpavarustelu. Jos naapurin Jorma ostaa uuden, päältä ajettavan ruohonleikkurin, niin jokaisen itseään isäntänä pitävän on vastattava haasteeseen. Tässä vaiheessa mahdollinen nokitus on esimerkiksi mönkijä, vaikka maapalsta olisikin kahden golf-greenin kokoinen. Jos naapurin Sakke oikein täräyttää ja vetää sähköt tönöönsä, niin silloin ollaan jo melkein All-In tilanteessa. Paras vastaus tähän on soittaa Honkataloille ja tilata seuraavaksi kesäksi uusi hirsimökki. Maksoi mitä maksoi, toiseksi ei jäädä.

Mökkeilyssä on siis tavallaan kyse sekä oman egonsa lujittamisesta, että rentoutumisesta. Jos oikein hyvin käy, lähin naapuri on juuri ja juuri huutoetäisyyden kantaman päässä. Jos vielä paremmin käy, vaimo on kaunis ja mukava, ja lapsetkin osaavat käyttäytyä. Jos pääsee edellä mainittuun tilanteeseen, niin on hyvä mahdollisuus, että lomailusta nauttii ne täydet lakisääteiset viisi viikkoa. Jos sataa ja lapsella on koliikki, niin kesämökin rinnalle purjeveneen hankkiminen saattaa olla myös varteen otettava mahdollisuus. Jos tässä taantuman möyhimässä taloustilanteessa rahavarat antavat myöten, voi lento Thaimaahan teettämään pukuja olla hyvä valinta mökkeilyn korvikkeeksi. Mahdollisuuksia on, suomalainen ei jää tuleen makaamaan.

Mitä siellä mökillä sitten tehdään? Oman kokemukseni mukaan petanki, mölkky ja kaljankiskominen ovat todella suosittuja harrasteita. Myös erilaisten eläinten grillaaminen, savusaunanpoltto ja kännissä uiminen on suosittua ajanvietettä. Ruohonleikkuu siten, että ottaa aikaa ja olutta, on oma lempiharrastukseni. Jätän kannonnokkaan kuusi kylmää Karhua, joita sitten käyn tyhjentämässä tankkauspisteellä aina kun ajan siitä ohi. Näin ollen motivaatio pysyy yllä, kierros kierrokselta. Kesämökkimme nurmikkoalue on muuten n. 20 neliötä. Loppu on sammalta, vähän niin kuin isäntäkin.

In summa summarum on todettava, että kaiken kaikkiaan mökkeilyssä on kyse kuitenkin hauskanpitämisestä. Mökillä ei ressata, se on vissi. Vaikka välillä tuntuu, että kaikki pitää tehdä ja nähdä, niin ei oikeasti ole pakko. Mikään ei ole mökillä pakko, paitsi huussin tyhjentäminen, ja sekin vain kerran kesässä.

Tässä taas ajatus suomalaisuudesta. Olen täällä päätynyt miettimään monta kertaa, millaisia olemme. Ja rehellisyyden nimissä olemme aika rujoja. Eniten itseäni muistuttava ilmestys täällä on unkarilainen, jäätävä jössikkä ilmeettömine kasvoineen. Ei suinkaan tyylikäs sveitsiläisnuorimies tai lipevä italiaano. Mutta maailmassa on 229 eri kansallisuutta, joten eiköhän me jurotkin mahduta tänne sekaan.

Sisu & Koskenkorva, Juha Mieto ja Järviset! Go Finland go!