Etsitään tyttöystävää!

Minä rakastan mainontaa, ich liebe die Werbung, I love ads, me amaro reclamo!

Suomihan on tunnetusti mainonnan kehitysmaa, ja medianlukutaidon vajaavaltainen. Sen me kaikki saimme taas tänään 29.3.2009 todistaa Suomen suurimman ja kauneimman päivälehden sivulla A 7. Kyseisessä ilmoituksessahan siis

--”Minämuotoon laaditun ilmoituksen kirjoittaja kuvailee, kuinka näki helsinkiläisessä ravintolassa naisen, jota ei rohjennut puhutella.”- - ja ” Ilmoituksen jättäjän yhteystiedot ovat luottamuksellista asiakastietoa, jota emme kerro ulkopuolisille, mikäli asiakas ei sitä halua, Lamminmäki vastaa.”- - .

HEI NYT AIVAN OIKEASTI! Jokainen, joka lukee tätä tekstiä tästä ruudulta ja ajatteli ilmoituksen nähtyään, että onpa romanttista ja omaperäistä joltakulta, niin osta muovipussi ja haista sitä sisäpuolelta! Ja että miksi? No koska ensinnäkin kyseinen kampanja tehtiin jo muutaman vuosi sitten New Yorkissa. Siellä mies oli nähnyt naisen aamumetrossa, ja halusi tavata hänet. Niinpä mies perusti nettisivun nimeltä http://www.nygirlofmydreams.com/ ja muutamassa päivässä sivu sai miljoonayleisön ja pari löysi toisensa vihjeiden avulla. Sitä ei vieläkään tiedetä, oliko kyseessä mainoskampanja vai oikea rakkaustarina. Toivottavasti rakkaustarina. Valitettavasti se tarina päättyi eroon, mutta idea oli mitä loistavin. Miljoonat ihmiset infosivat toisiaan ja WoM oli kukassaan.

No nyt siis päästään takaisin hyväuskoiseen Suomeen, jossa joku hieman ylipainoinen mainossankari on keksinyt valjastaa loistavan idean printin muotoon. Otetaan SUNNUNTAIHESARI ja koko sivun mainos, jotta tavoitetaan koko Suomi, kun tapahtumat tapahtuivat Helsingissä. Laitetaan sanaa liikkeelle, että onko Tyhmälässä tai Hyväuskolassa nähty poninhäntäpäistä naista. Lisäksi ilmoitus kirjoitetaan vielä yllättävän hyvällä Suomen kielellä, joku voisi jopa sanoa että mainostoimistomaisesti. Niin mutta siinähän ei edes lue ILMOITUS tai MAINOS yläkulmassa, joten sehän ei silloin ole mainos tai ilmoitus, vaan uutinen tai seuranhakuviesti! VOI TERVE! Jopa Sanomat itse voi iskeä ilmoituksen siihen ilman "mainos" lisätekstiä, sillä oma lehti ja omat säännöt. Kohta taas ihmetellään, kun seuraavassa MAINOKSESSA mies kiittää yleisöä, kun jonkun hakupalvelun tms. avulla nainen löytyi kun löytyikin. Kumma juttu.

Kyseinen kampanjahan ei sopisi esim. Fonectalle, Googlelle, MTV 3:n uudelle sarjalle (huom. poninhäntä), jossa etsitään kadonneita ihmisiä tai vain yksinkertaisesti Helsingin yöelämän mainostamiselle. Jos ja kun tuhannet kuvausta vastaavat naiset lähettävät viestin annettuun sähköpostisoitteeseen, niin nämä naiset ihmettelevät muutaman viikon kuluttua, kun alkaa postista puskemaan suoramainontaa. Ihmeellisesti nämä mainokset sopivat juuri kolmekymppisille, urbaaneille naisille. Kumma juttu taas kerran.

Ja mikä on kaikkein hienointa tässä kampanjassa? Se, että minäkin kirjoitan siitä. Samaan tapaan huomisessa kahvipöydässä Floran tuotantohihnan ääressä työskentelevä hameväki keskustelee tästä romanttisesta miehestä. Samaan tapaan Matti Huuskonen kirjoittaa tänään klo. 05:00 HS:n toimittajan ominaisuudessa jutun hs.fi:in, sopivasti ennen kuin jengi heräilee ja lukee lehden ja jotkut netin. Uutiskynnys ylitetty (lue: alitettu). Ei voi muuta kun nostaa hattua sille mainonnan ammattilaiselle, joka tai ketkä ovat tässä taustalla.

Joo joo ja kyllä kyllä, allekirjoittanut on vain skeptinen ilonpilaaja, jolla ei ole silmää romanttisuudelle.

Onneksi on sentään silmää erilaisten pankkitilien ja lomaosakkeiden seuraamiseen, sillä minäkin haluan nauraa matkalla pankkiin. Samalla tapaa kuin tässä tapauksessa se ylipainoinen mainosmies.