Kokemusta raikkaampi

Olin tänään Jenkeissä, Italiassa, Kiinassa, Englannissa, Japanissa, Unkarissa, Dubaissa, Iranissa, Venäjällä, Saksassa, Suomessa, Slovakiassa, Etelä-Afrikassa ja Englannissa. Aikaa koko reissuun meni palttiarallaa kolme tuntia ja muistoja tuli vuoden edestä. Kyseessä oli Global Marketing kurssi ja luennoitsijana maailmalla 40 vuotta pyörinyt, kuusikymppinen Peter Etelä-Afrikasta. Peter oli johtanut kaikkea eläinruokafirmasta teeyhtiöön ja sen huomasi. Puhuttiin bisneksen tekemisestä ja erilaisista kulttuureista. Tunsin itseni aika untuvikoksi, märkäkorvaksi.

Koska Kiinassa on välillä puutetta sähköstä, saattaa valtio katkaista sähköt klo. 14-17 osassa kaupunkia. Tämähän luonnollisesti tarkoittaa, että sehän menee yötöiksi. Se on aivan normaalia paikallisille, ja yötyöstähän tosiaan maksetaan ylityökorvauksia, niin tehtaissa kuin toimistoissa. McDonald’s taas jalkautui Etelä-Afrikkaan yhdeksänkymmentäluvulla kaiken kaaoksen jälkeen. Ainoa ongelma heille rantautumisessa oli, että Etelä-Afrikassa oli jo ravintolaketju nimeltään McDonald’s, punaisine väreineen ja Bac Micceineen. Ketjun omisti herra, jonka sukunimi oli McDonald’s, joten se oli täysin laillinen. No mitä originaali mäkkäri teki? No ei ainakaan tulosta muutamana ensimmäisenä toimintavuotenaan. Herra McDonald’s taas luultavasti muutti isompaan asuntoon ja vaihtoi Skodansa uuteen. Jenkeissä taas kuivassa osavaltiossa oli kampanja märkyyden puolesta. Siellä Peter liimaili tarroja campuksen seiniin, joissa luki: Muuttiko Jeesus viinin vedeksi vai veden viiniksi? Upposi kuulemma kuin veitsi vanhaan mummoon, sillä paikalliset arvostavat uskonnollisia vertauksia.

Englannissa työmiehet halusivat palkkansa käteisenä aina perjantaisin. Peter ihmetteli, miksei tilisiirto kelvannut. Kaikkensa hän teki, jotta työläiset siirtyisivät tilisiirtoihin, tarjosi vaihtobonuksia ja muuta, mutta kun ei niin ei. Yhtenä perjantaisena iltapäivänä, kun koko porukka työmiehestä johtoon oli oluella työviikon jälkeen, intti Peter vielä kerran vastausta pähkinäänsä. Vastaus kuului: ”jos saamme palkan tilillemme, vaimomme näkevät, kuinka paljon tienaamme”. Tämä (hyvinkin) luonnollinen seikka piili taustalla, eikä johdolla ollut mitään käsitystä siitä. Kun kissa oli nostettu pöydälle, sovittiin, että tästä lähtien jokainen sai itse valita, kuinka paljon käteen ja kuinka paljon tilille.

Pakko myöntää, että matkailu avartaa. Ja hyvät luennoitsijat.