Juomisen ja kuvaamataidon kurssi

Joo’o, sunnuntai ja rairai. Takana kaksi päivää ja monta hörppyä erilaisia sekoituksia. Oli maltaasta tehtyä, viljasta jalostettua ja omenoista käytettyä. Oli yrttipohjaista ja vähemmän yrttipohjaista, mutta samaan lopputulokseen ne kaikki käyttäjänsä saattoivat. Lopputulos oli euforinen humalatila, jossa kaikki on helppoa ja kivaa, niin kuin elämän kuuluu ollakin. Tämän tilan todistivat kymmenet nuoret ympäri maailmaa ja Itävaltaa, kun oli perjantai ja paikalliset tupaantuliaiset.

Tupareiden emäntä oli sama kuin edellisten kotibileiden, mutta tällä kertaa oli kolmiossa enemmän porukkaa ja painetta. Asuntohan ei ollut mikään tennishallin kokoinen, pikemminkin nakkikioski. Teemana oli siis hyvinkin perinteinen väistely ja taistelu elintilasta. Mutta niin kuin hyvin tiedätte, loistavissa kotibileissä on ahdasta ja tuiki tuntemattomat jauhavat tuikia ja tuntematonta toistensa kanssa. Voin kertoa, että wieniläiset kotibileet ovat aivan kuin suomilipulla varustetut kotimaiset, paitsi että jengi vetää asenteellisemmin ja ovat rennompia tuntemattomia sankareita kohtaan. Juhlien emännän motto kuvasti toimintaa todella esimerkillisesti ”These party’s end at the time when police get here!!!!” Tack så mycket, por favor!

Oletko koskaan ollut kotibileissä, jossa saa luvalla piirtää permanenttussilla seinään? Siis ihan sellaiseen rehelliseen väli- tai kantavaan seinään? Seinään, jossa on maalarinvalkoista lateksia, siis sellaista kuin sinulla siinä vieressäsi, missä ikinä istutkaan. No enpä ollut minäkään, joten taas oli aika kokea jotain uutta. Oltuamme muiden vaihtareiden kanssa kekkereissä sen ensimmäisen pakollisen 50-50 vodkapaukun verran, alkoi inspiraatio kolkuttamaan otsalohkoa. Saatuani kuningasidean, että piirretään Jussi Suomalaisen figuuri seinään, alkoi taiteellinen kukoistuskausi les vaihto-oppilaes kukkimaan. Hollannin ADHD piirsi meikäläisen seinään, minkä jälkeen aloimme taiteilemaan vaikka mitä kanvaasiimme. Sinne tuli suomenlippua, venäjää, ruotsi ja argentiinalainen taistelukana. Oli kommentteja ja tervehdyksiä ja kaikkea siitä väliltä. Pääasia oli, että miehistöllä oli hauskaa, ja että rautakaupat olisivat auki maanantaina. Voi olla, että kolmen litran purkki Pinoteksia ei ihan riitä.

Koska juhlat olivat kuin salakapakassa, niin ketään ei huvittanut lähteä rellestämään soittoruokalaan. Me saavuimme juhliin noin 23.00 aikaan ja viimeiset metrot kulkivat noin 00.30. Jopa palikkamatematiikalla voi tästä yhtälöstä laskea, että julkisilla emme enää pääsisi tikkua pidemmälle. Otimme siis puolen yön aikaan mietintäriihen ja pääsimme lopputulokseen, että on parempi katsoa esitys loppuun ja lähteä lopputekstien jälkeen ensimmäisillä aamumetroilla. Suunnitelma toimi kuin suomalainen koulujärjestelmä, joten aamuyöllä oli kaksi vaihto-oppilasta ja punaiset silmät ja hyvä mieli. Sitä ennen oli valistettu paikallisia suomalaisesta ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta, sekä korkeasta verotuksesta. Paikallisille tuli yllätyksenä Suomen kova ansioverotus, mutta arvonlisävero on suunnilleen samaa luokkaa kuin paikallinen. Pääomaverotus oli myös hyvinkin identtinen kummassakin maassa. Itävaltalaiset myös kadehtivat kielitaitoamme ja ihmettelivät, miksi meidän pitää puhua ruotsia. Kaikki edellä mainitut keskustelut käytiin muuten saksaksi, joten voi olla, että paikallisilla on ehkä hieman väärä kuva meistä. Se on se kielimuuri katos, sano turkulainen kun Kanarialle lähti.

Että joo, autolla olin liikenteessä sitten taas koko viikonlopun. Lauantaina parkkeerasin pieneen kuppilaan Wienin sydämessä juomaan Coronaa ja paikallista hanaolutta. Lopputulos: ROAD TRIP- suunnitelma kolmen muun vaihtarin kanssa pääsiäislomalle.

Kyllä, nyt alkaa jo pikkuhiljaa pääsemään sisään, mikä kaikki on mahdollista täällä! Ei turhia suunnitelmia, auto alle ja vamos!

PS. Arvatkaa kukas se siinä pienessä kuvassa on?