Näennäisesti vammainen kansa

Arvoisat kansalaiset, kärä medborgarer

Sattuipa silmiini kyseinen uutinen:

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6vammaiset+haluavat+kuulutuksia+raitiovaunuihin+ja+busseihin/1135243978551

Luettuani artikkelin, minua alkoi hävettää.

”HKL kokeili pysäkkien ääneenkuulutuksia raitioliikenteessä 2000-luvun alussa, mutta ne jouduttiin lopettamaan matkustajilta saadun erittäin kielteisen palautteen takia.”

Siis onko jengi Suomessa oikeasti näin tiukkapipoista? Eikö oman muurin muuraamisessa ole enää mitään rajaa? Näkövammaisilla ei siis ole mahdollisuutta matkustaa julkisissa, koska PYSÄKIN NIMEN KUULUTTAMINEN häiritsee SINUN matkaasi? Hei nyt pikkuhiljaa sitä suhteellisuudentajua siihen kauniiseen käteen ja ne pikku sinisimmut auki. Et todellakaan voi olla tosissasi, että päiväsi menee pilalle, kun kuulet ”Dianapuisto, Dianaparken”.

Jos menee, niin kysy miltä se näkövammaisen päivä näyttää.

HKL suitsuttaa, että asiakkaat ovat todella tyytyväisiä joukkoliikenteeseen. On kännykkälippua, infotaulua, sähköisiä aikataulunäyttöjä ja vaikka mitä. On deekiksiä sporassa, humalaisia teinejä metrossa ja avohoitopotilaita bussissa. HKL yrittää toitottaa, että Suomessa on tyytyväisimmät matkustajat, joilla ei ole hajuakaan, missä jäädä pois. Mites se meidän metro? Teidän on varmaankin erittäin epämiellyttävää matkustaa siellä, koska siellä jokin ääni häiritsee matkaanne? Aina muutaman minuutin välein naisääni keskeyttää muuten mukavan ruuhkametromatkustamisen. Muuten on niin hiljaista ja mukavaa, varsinkin kun kuuntelee ACDC:tä Ipodilta, niin silti häiritsee se iänikuinen pysäkkien toitottaminen.

Täällä valloissa sporissa ja metrossa ja bussissa toitotetaan jokainen pysäkki ja mahdolliset jatkoyhteydet. Voin rehellisesti sanoa, että se on todella kätevää. Ja miksi? Ensinnäkin, välillä kulkuväline on niin täynnä, ettei näe ulos, mikä pysäkki on kyseessä. Toiseksi, jos ei ole aivan varma, millä pysäkillä piti jäädä, jotta pääsee seuraavaan kulkuvälineeseen, on hyvä, että jatkoyhteydet kuulutetaan. Kolmanneksi, täälläkin on näkövammaisia. Tai vain huononäköisiä. Luulen, että Suomi on tässä suhteessa ainoa joukkoliikennekehitysmaa Euroopassa. Kaikissa muissa isoissa (totta, myös pienemmissä) kuulutetaan pysäkit, ainakin pääsääntöisesti. Oman kokemukseni mukaan Saksassa, Itävallassa, Ranskassa ja Espanjassa. Täällä Wienissä on sporissa myös kuulutus, joka menee suomeksi näin: ”Arvoisat matkustajat, annattehan istuinpaikan niille, jotka sitä eniten tarvitsevat”. Ohhoh, heti meni päivä pilalle, kun joku häiritsi sporamatkaani.

Jos tilanne Suomessa on todella niin kapeakatseinen, ettei meillä voi kuuluttaa pysäkkejä joukkoliikennevälineissä, niin enpä tiedä, hiljaiseksi vetää. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten itsekkyyttä. Ja hienoin juttu on, että ihmiset ovat tosissaan, että näkövammaisille erikoispuhelimet käteen (kyllä, näkövammaisethan ovat jo itsessään hyvin äveriästä väkeä) ja sen jälkeen istumaan takapenkille. Ihan vain siksi, että Marjatta ja Seppo voivat rauhassa matkustaa kotimatkansa Kelan toimiston luukulta jakomäkeläiseen kaksioonsa. Danke vitun schön.

Ja kaikille niille näkövammaisille, jotka luette tätä blogia tästä ruudulta, niin todella toivon, että ilmapiiri muuttuu Suomessa.