Voi veljet

Jos olet ajatellut perustaa itävaltalaisen, nuorten pyörittämän esitelmätehtaan, niin kannattaa harkita kahdesti ja vielä miettiä tovi jos toinenkin. Ainakin, jos on kyse esitelmästä koskien Burger Kingiä tai Benettonia. Toki jos sinulle kelpaa kuusi todella rennosti ja hyvää englantia puhuvaa kosmopoliittia, niin silloin olet oikeilla apajilla. Kaupan päälle saat vielä 20 minuutin esitykseen 43 powerpointsulkeisdiaa, joissa joka kalvolla on suunnilleen saman verran tavaraa kuin yhdellä Raamatun keskivertosivulla. Nopean tilaajan etuna saat vielä sellaisen saksa-aksentin, että monella englanninkielen lehtorilla purskahtaisi costaricat Kielikellolle.

”Aänd äsch juu schie hiär, te kgrosch margin pfofit isch masch haier hier then in the prifiösch diagramm”.

Ainoa asia, mitä minulle jäi näistä loistavista esityksistä mieleen, oli, että McDonald’s on maailman suurin ja kaunein. Ja esitelmän aihehan oli Burger King.

Kyseisten raapasuiden jälkeen oli allekirjoittaneen tiimin vuoro aiheella Best Western Hotels. Jos ette tiennyt, meillä on niitä Suomessakin. Totta, en minäkään tiennyt. Meidän diat väsättiin 15 minuuttia ennen esitystä ja tulos olikin sen mukainen: Itävaltalaiseen muottiin sopiva, graafisesti jäätävä kökkö. Ryhmämme harrasti myös hyvällä menestyksellä itävaltalaista kansallislajia, diantäyttöä. Oman käsitykseni mukaan koulumme on ihan kansallisella tasolla kyseisessä lajissa, sillä sen verran saatiin palloja ja viivoja yhdelle dialle tungettua. Jussi Olaville napsahti luonnollisesti 15 boksinen kaavio aiheesta franchise-yrittäjän ja emoyhtiön suhde ja sen kehittyminen. Huolellisen valmistautumisen ansiosta ajattelin luottaa tuttuun ja turvalliseen esitelmäkeinoon, paskanpuhumiseen ja ohi aiheesta veistelyyn. Toimii muuten maassa kuin maassa, toisin kuin argentiinalaiset matkapuhelimet.

Jokainen laiska ja tyhmä tietää, että jos ei oikeasti tiedä, mitä pitää sanoa, niin silloin pitää harhauttaa. Oma kikkakuusneloseni lähti lauseella ”hyvää päivää teille kaikille arvoisat kollegat”. Pakko myöntää, että tehosi. Muutama nosti katseensa paikallisesta Trendistä ja muutama lopetti läppärinsä rämpyttämisen. Lause ”Okay, maybe in English if you prefer it so” viimeistään naulasi itävaltalaiset nappisilmät kummalliseen suomalaiseen. Tähän perään sitten puhdasta suomienglantia ja todella vakuuttavaa selitystä aiheesta, joka oli tuttu kuin amikselle suomen kielioppi ja filosofianmaisterille työkkäri.

Oikeasti ihan hauska hetki oli, kun päästiin muutenkin jo hymyilevän yleisön kanssa kohtaan, jossa ylibuukatussa diassa luki ”size doesn’t matter”. Oma, ehkä 0,5 sekuntia pitkä tauko ja repeily johti tilanteeseen, jossa jopa kuusikymppinen lehtorimme naureskeli. Onnittelin itseäni, sillä olin onnistunut huvilla ja urheilulla ohittamaan tärkeät asiat, mikä on minusta aina hatunnoston arvoinen suoritus.

Ja muuten osta se tie, koska mainosten tekemisellä voi maksaa asuntolainan, niin tässä esimerkki, miten jotkut maksavat: Extreme Sheep Led Art. Kyseinen pätkä on (ehkä) tämän vuoden paras viraalivideo, ja meikäläiselle se on jotain, mihin tähdätä.

PS. Toisaalta, voi vain ottaa kynän kauniiseen käteen ja tehdä. Niin teki Henrik Sarimo, ja tässä tulos: PORTFOLIO OF HENRIK SARIMO