Homo Praha Sapiens

Kelattiin viiden vaihtarikaverin kanssa toissaviikonloppuna, että mitähän sitä tekisi seuraavana viikonloppuna. Hetken hiljaisuuden jälkeen jostain kuului ”prague” ja homma oli sovittu: Prahaan mars! Wienistä pääsee dösällä Prahaan neljässä tunnissa ja maksaa 19 €/suunta. Niinpä torstaina juhlimassa ollut miehistömme tapasi 08.00 perjantaiaamuna dösälaiturilla ja se oli menoa se, eilisillä silmillä huomispäivää katsellessa. Matkamiehistöön kuului suomalainen Trixie, hollantilainen ADHD-tikku-ukko, farmaripoika Tony sekä kaksi kanadalaista mammaa, jotka ristimme Candyksi ja Gingeriksi. Joku voisi epäillä, että Trixie, Candy ja Ginger olisivat taiteilijanimiä, mutta siinähän epäilee. Ainakaan Jenkeissä ja Kanadassa kyseisillä nimillä ei ole mitään tekemistä tanssimisen tai maailman vanhimman ammatin kanssa.

Rankan matkan ja monen vesipullon jälkeen saavuimme Prahaan. Kaupunki näytti aivan samalta kuin Wien, ehkä hieman karumpi ja neuvostomaisempi. Meillä oli mukana tasan nolla karttaa ja erinomainen tsekinkielentaito, joten matka hostellille oli helppoa kuin heinän teko fiskarsseilla. Turistiryhmämme onnistui kuitenkin erinomaisesti suunnistuksessaan määränpäähän, ja monen vitun ja ”hot fe dummarin” jälkeen olimme Apartment Number One Praguessa, paikallisessa nuorisohostellissa. Päästyämme sisään, olimme aika mehuissamme. Hostelli oli juuri ikearemontoitu viisikerroksinen moderni hostelli yhteisloungeineen sekä keittiöineen. Käytävillä ja sohvilla makoili muita reppureissaajia ja jengi huuteli holaa ja helouta, minkä bissenjuomiseltaan kerkesivät. Meistä tuntui, että olimme tulleet juurikin oikeaan paikkaan. Avaimet käteen hostellinpitäjäkundeilta, jotka olivat itse 25-vuotiaita, maailmaa kiertäneitä ei-paikallisia. Laukut ja fjällrävelit käteen ja katsastamaan huone: kyllä kiitos, moderni, valkoinen ikeahuone keittiöineen ja kylppäreineen. Rokki soimaan ja fiilis kattoon, joka sekin oli korkealla, kiitos vanhan ajan praha-arkkitehtuurin.

Miksi kannattaa valita nuorisohostelli, kun lähtee valtiovierailulle? No pelkästään jo siksi, että esim. meidän tapauksessa hostellinpitäjäjätkät olivat järkänneet perjantai-illalle baarikierroksen. 15 euroa ennakkoa ja vamos, edessä neljä clubia ja ”ilmaista” viinaa. Ryhmään kuuluivat me, 10 aussia ja jotain jenkkejä ja muutama muu maailmankansalainen. Ensimmäisessä pisteessä sai tunnissa vetää niin paljon brenkkua kuin napa ruskasi, siitä siirtyminen seuraavaan paikkaan, jossa leikimme shoteilla ja jotkut jo muistilla. Kolmannessa paikassa pikainen visiitti, sillä paikka ei maistunut turistiryhmällemme. Itsehän olisin voinut lähteä jo 15 minuutin kulutttua, sillä meikäläistä yritti pokata MIES, joten en tuntenut oloani kotoisaksi. Praha on muutenkin Itä-Euroopan homojen mekka, sen tulimme huomaamaan viikonlopun aikana. Aivan, ei ehkä uskoisi, mutta sen verran oli nipistelyä ja nuolia ilmassa, että saimme kristallinkirkkaan kuvan Prahan homoilusta. Neljännessä paikassa olikin sitten pokeilla metallinpaljastimet ja meno jo kaikin puolin tasokasta. Siellä erivärisiä juomia ja todella jäätäviä tanssiaskelia, minkä jälkeen kuitti käteen ja mittari alle. Hostellille ottamaan lukua, jotta jaksaisi seuraavan erän.

Toinen erä lauantaina jatkui siitä, mihin eilen päästiin. Tällä kertaa tosin katsoimme matkaopas Pekkalan johdolla linnan ja sillan. Aivan, siinä ovat Prahan nähtävyydet, joten ei siitä sen enempää. Älkääkö kysykö, miksi minä toimin oppaana, jengi vain oletti, että tiedän, mihin olemme menossa. Voi tosin olla, että käsittämättömän lahjakkaalla paskanjauhamisellani oli osuutta asiaan. Oli miten oli, minut erotettiin ja palkattiin iltapäivän aikana kahdesti matkaoppaan tehtävissä. Pääasia oli, että jengillä oli hauskaa. Keskustasta vetäydyimme hostellin maastoon juomaan cappucinot ja syömään suklaakakkua, jonka jälkeen jatkoimme paikallisella punkulla, joka oli aivan Turusta. Maistui aivan mullalta, mutta ei se mitään, lasiin ei syljetä. Taas kerran kun oltiin päästy vauhtiin, niin mikäs pahaa pidättelisi. Muutama matkalaisemme otti takaisin hostellilla powersnapit, itse jatkoin farmaripoika Tonyn kanssa punkun juontia tupperwarelaseista. Kun kauneusunet olivat meikkipussissa, lähdimme syömään, ja niin siis, juomaan.

Käppäilimme iloisin mielin hostellikundien suosittelemaan ravintolaan, joka osottautuikin oikein mainioksi. Vedin paikallisen spesialin, makkaraa, perunoita ja kasviksia. Alkupalaksi jalapenotikkuja ja palanpainikkeeksi kaksi isoa, paikallista bisseä. Lasku: 10 €. Koko Praha on erittäin halpa, jos syö ja ostaa oikeasta paikasta. Me tosin emme syöneet ja juoneet oikeissa paikoissa, joten koko viikonloppumme lasku oli kuin todellisella turistilla. 1000 paikallista rahaa oli 35 €, eli meillä ei ollut hajuakaan, mitä mikäkin maksoi. Tonneja lenteli ja välillä tuntui kun olisi pelannut Monopolya. Maksettuamme valtavan laskumme ravintolassa, lähdimme taksilla Roxyyn, paikalliseen teknoluolaan. Otimme kaksi taksia, meidän maksoi 200, Trxien, Candyn ja Gingerin 350, takseissahan tosiaan on mittarit. Luola olikin sitten muutaman Onnelan kokoinen, joten jytkettä riitti. Olut oli halpaa ja sitä maisteltiin valkoisista muovituopeista. Toki kun kerran maalataan, niin maalataan sitten kunnolla. Päädyimme ottamaan pikku tärpätit, toiselta nimeltään absintit. Kaikille niille, joiden mielestä jallu on pahaa, niin suosittelen maistamaan tätä tärpättiä. Siinähän sitten hikoilimme ja joskus 04.00 hujakoilla päätimme ottaa pirssin takaisin Ikeaan. Taksikuski yritti vielä myydä meille yöseuraa sellaisesta katalogista, mutta päätimme mennä hostellijatkoille ilman paikallista iltapalaa. Jatkoista sen verran, että aussit ovat aika hupaisaa jengiä, kannattaa tutustua.

Sunnuntaina olo kuin nykkeilysäkillä. Kamat kasaan ja takaisin kotiin, hymyssä suin. Ja ihan vaan vinkiksi sinne kotomaahan, matkailu on aika siistiä.

Tsekeissä tsekeissä ja sitä rataa, niin johan alat olemaan elämän kanssa hyvää pataa.