Salon Palvelu - Salos Tjänsten

Tukka takana, elämä edessä! Välillä hiuskarvan varassa, välillä ei! Sillä asenteella tänään paikalliseen parturiin, sillä hiukset on pääasia. Hiuksenhienosti oli ehtinyt jo frisyyri kasvaa, joten olikin jo aika painella käsittelyyn. Huomenna voi tosin olla tukka kipeänä, sillä tänään on myös juhlimista. Okei okei, lopetan loistavien hiusvertauskuvien viljelemisen tässä tekstissä. Mutta kuitenkin, tukkalääkärille painelin. Ei hajuakaan missä täällä juoppoasuntolan holleilla semilähiössä olisi parturi, mutta niitähän nyt on joka kulmassa kuin Kontulassa vähäosaisia.

Parinkymmenen minuutin turistipyörimisen jälkeen nappasi kuin jäiden lähtiessä haukipaikalla. Andre’s Haircut, neljä asiakaspaikkaa ja koira nukkumassa lattialla.
Koska elämässä pitää olla haasteita, päätin hoitaa homman saksaksi. Ajattelin, että kasvaahan ne taas, jos kielimuuri tekee elämästä mielenkiintoisemman. Hetken ihmeteltyäni ja kysyttyäni, josko nyt heti olisi aika, niin olihan heillä. Itse Andre (näytti ja vaikutti epäprahalaiselta) tuli ottamaan minulta takin ja laittoi sen henkariin. Tämän jälkeen kohtelias pyyntö istuutumaan ja pahoittelut, että joudun odottamaan muutaman minuutin. Mikäs siinä, sillä aloin syömään erilaisia konvehteja, jotka ladottiin eteeni. Kolmannen konvehdin kohdalla Andre tuli ja kysyi, että mitäs taiteillaan? Luontaisella ja sujuvalla saksallani selitin eräänlaisen irokeesi-fudistukka-mulletti mielikuvani ja Andre oli heti jyvällä, mitä päässäni liikkui. Niinpä hän otti täisampoon esille ja… no ei nyt sentään. Andre ehdotti ”juoksevaa irokeesia” ja Jussi Suomalainen huuteli innokkaasti jaa jaataan. Tämän jälkeen luonnollisesti seuraava kysymys oli, että haluanko kahvia tai appelsiinimehua tai muuta juotavaa leikkauksen ajaksi? Kyllähän tässä yksi cappucino maistuisi kiitos, ja niinpä eteeni ilmestyi kahvi posliinikupissa. Tämän jälkeen letti pesuun ja sakset soimaan.

Koska mielestäni parturissa on epäkohteliasta olla hiljaa, niin siinähän sitten keskustelimme. Minä, Andre ja paikallinen, n. viisissä kymmenissä oleva punapää viereisellä tuolilla. Puhuttiin säästä ja Suomen kylmyydestä, kalliista hinnoista ja allekirjoittaneen opiskelusta. Sivuttiin myös paikallisen murteen erikoisuuksia ja Wienin nähtävyyksiä. Siinä taas kerran mietin, että miten olen tähän paikkaan joutunut. Höpöttämässä kangertelevaa saksaa parturissa, jossa nukkuu koira ja cappucino on hyvää. Mutta oli kivaa, oikein ystävällistä porukkaa tässä maailmassa. Tippasin 18 euron laskuni muutamalla shekelillä, koska olin todella tyytyväinen palveluun.

Niin, mitenkäs Suomessa parturissa käynti? Aivan.

PS. Jos haluatte lukea lisää asiakaspalvelusta, lukekaa helsinkiläisen vaikuttajan Tuukka Laurilan blogiraapaisu aiheesta: Asiakaspalvelu